Valioliiga-kauden ohella pelataan myös Fantasy Premier Leaguea, jossa Valioliiga.comilla on oma sarjansa. Kahden edellisen kauden voittajat Roope Kiviranta ja Miika Kunnas kertovat tällä palstalla säännöllisesti mietteitään Valioliiga-kaudesta ja Fantasy Premier Leaguen etenemisestä.
Roopen tunnelmat kauden alla
Fantasy Premier League -peliin tuntuu pätevän sama periaate kuin Valioliigan voittamiseen: edellisen kauden menestystä on vaikea uusia. Kausi 2011/12 oli osaltani maaginen. Voitettuani parinkymmenen hengen kaveriliigan ja Valioliiga.com-liigan minulla oli suuret odotukset viime kautta kohtaan. Tavoitteeni oli päästä vähintään maailman sadan parhaan joukkoon ja olla Suomen paras pelaaja. Edellisellä kaudella vaihtojen tekeminen ja pelaajien vireen haisteleminen tuntui ajoittain niin helpolta, että olin vakuuttunut oppineeni jotain keskeistä pelin pelaamisesta.
Kovien odotusten jälkeen on sanomattakin selvää, miten kausi 2012/13 käynnistyi osaltani. Tuurilla on kauden alussa aina mielestäni suuri rooli, koska joukkueet vielä etsivät toimivaa pelitapaa, ja usein isoimmilla joukkueilla kestää hetken saada peli kulkemaan. Vaikeaa on kuitenkin selittää, miksi Aaron Ramsey, Yaya Touré ja Steven Gerrard päätyivät joukkueeseeni noin 100 fantasy-pistettä liian myöhään. Sen sijaan yritin viimeiseen asti etsiä pelaajia, jotka syttyisivät hetkenä minä hyvänsä. Pelaajat kuten David Silva, Marko Arnautovic, Michu tai Coutinho olivat joko väärään aikaan joukkueessani tai yksinkertaisesti huonoja valintoja.
Jokaisen kierroksen jälkeen olin varma, että Yaya Touré ei voi tehdä enää yhtäkään vaparimaalia, ja että Liverpool ei voi saada enää yhtään pilkkua. Aikaisemmilla kausilla flopiksi tuomitun Ramseyn suhteen olin myös liian itsepäinen, sillä kyseinen herra vieraili joukkueessani hetken, ennen kuin alkoi osua lähes jokaisesta paikasta ja jokaisella ruumiinosalla. Keskikentän keskustassa pelaavat Touré ja Gerrard taas tekivät viime kaudella poikkeuksellisen paljon pisteitä erikoistilanteista. Lopulta minulle oli vaikeinta muuttaa pelitapaa, jonka olin edellisellä kaudella omaksunut.
Kauteni käynnistyi takellellen kuten aina, mutta viime kaudella en ennen kaikkea onnistunut kääntämään punaisten nuolten täyttämiä kierroksia vihreiksi ennen loppukevättä. Huhtikuussa jutun toinen kirjoittaja Miika Kunnas johti minua yli sadalla pisteellä. Viime kauden mahalaskun jälkeen olen nöyrtynyt ja lähestyn tulevaa kautta hieman maltillisemmin odotuksin. Pyrin rakentamaan joukkueeni Louis van Gaalin oppien mukaan 3-5-2-taktiikan varaan. Manchester Unitedin tavoin toivon, että taktinen muutos siivittää joukkueeni samanlaiseen menestykseen kuin kaudella 2011/12.
Tasapainoisen joukkueen luominen on erittäin tärkeää. Myös penkillä istuvien pelaajien tulisi pelata säännöllisesti, jotta heistä olisi apua siinä vaiheessa, kun lumisade peruuttaa pelin tai joku pelaaja loukkaantuu yllättäen alkuverryttelyssä. Tästä syystä on tärkeää löytää hyvä balanssi kalliiden ja budjettihintaisten pelaajien välillä. Keskikentälle ja puolustukseen on helpointa tehdä löytöjä, mutta välillä myös hyökkäykseen on mahdollista löytää halpa pelaaja, joka ampuu maaleja pelistä toiseen. Tällä kaudella sellainen voi olla Barcelonasta Stokeen siirtynyt Bojan Krkic.
Seuraa näitä
Cesc Fàbregas, Chelsea
Joskus fantasy-jalkapalloharrastuksen alkuaikoina joukkueen muodostaminen tuntui melko suoraviivaiselta. Kentälle laitettiin Cristiano Ronaldo, Frank Lampard ja Cesc Fàbregas. Kolmikkoa täydennettiin mahdollisimman monella Liverpool-puolustajalla, ja joukkue alkoi olla valmiina. Kaudella 2008/09 olisi tuntunut mielipuoliselta kuvitella, että silloinen Arsenal-kapteeni Fàbregas pelaisi joskus Chelseassa. Vielä oudommalta olisi tuntunut, että Chelsea-ikoni Lampard siirtyy lainalle Manchester Cityyn.
Fàbregas oli ennen Barcelonan vierailua ehdottomasti yksi Valioliigan parhaista pelaajista sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan. Miehen pelikäsitys vetää vertoja itse kuningas Litmaselle. Jos Fàbregas saa vastuuta Chelsean kymppipaikalla eikä pelaa pykälää alempana, hänet tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään Fantasy Premier Leaguen dream teamissa.
Érik Lamela, Tottenham
Tottenham-kannattajana olen saanut kuulla kavereiltani riittävästi naljailua tämän kaverin hankinnasta. Yhdeksässä pelissä nolla maalia ja nolla maalisyöttöä eivät millään mittarilla oikeuta yli 30 miljoonan euron hintalappuun. Harjoituskaudella Lamelasta on kuitenkin kuultu pelkästään hyvää. Ehkä tilannetta auttaa, että joukkueessa on ainakin yksi mies, joka puhuu samaa kieltä Lamelan kanssa. Southamptonista tullut argentiinalainen manageri Mauricio Pochettino saattaa olla mies, joka pystyy hiomaan taidokkaasta nuorukaisesta seuraavan Gareth Balen. Tässä vaiheessa on mahdotonta ennustaa, tekeekö Lamela 15 maalia, vai lainataanko hänet jouluna takaisin Italiaan.
Miikan tunnelmat kauden alla
Fantasy Premier Leaguessa järkevä taktiikka on kaikki kaikessa. Siitä ei ollut tietoakaan kaikkien edellisten kausien pettymysten keskellä. Useiden kausien ajan peliäni leimasi täysin impulsiivisesti tehdyt päätökset, jotka johtivat pistemenetysten lisäksi kehnoihin pelaajavalintoihin. Huonoista pelaajista eroon pääsemiseksi piti tehdä lisää tupla- ja triplavaihtoja. Tämä taas johti siihen, että olin kauden puolivälissä jo kaukana kärjestä.
Viime kauden (2013/14) alla päätin, että pelitapaani on tultava muutos. Nyt ottaisin heti ensimmäisestä pelistä alkaen oikeat pelaajat. Resepti oli seuraava: muutama jo edellisellä kaudella loistanut kärkijoukkueen pelaaja, ja niitä höystämään Mestaruussarjassa loistaneita nousijajoukkueiden pelaajia. Wildcardin käyttäisin vasta myöhemmin keväällä.
Kuinkas sitten kävikään? Ensimmäisillä kierroksilla valitsemani pelaajat alisuorittivat rankasti tai eivät pelanneet ollenkaan. Otin Wildcardin käyttöön jo rohkeasti toisen kierroksen jälkeen. Valitsin joukkueeseeni kylmästi ne pelaajat, joiden arvo lähti rakettimaiseen nousuun heti parin ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Lähes kaikki pelaajat osuivat kohdilleen ja pisteitä alkoi ropista. Myös tiettyjen pelaajien kuten Yaya Tourén arvo nousi nousemistaan. Tilanne johti siihen, että suuren pistesaaliin lisäksi joukkueeni arvo alkoi olla huomattavasti korkeampi, kuin liigan muiden joukkueiden. Joukkueeni kasvanut arvo luonnollisesti auttoi tulevissa pelaajasiirroissa.
Viime kaudella kaikki onnistui. Nopean reagoinnin lisäksi myös onni hymyili ja olin aina keväälle saakka niin kaveriliigani, Valioliiga.com-liigan kuin myös Suomen kärjessä. Parhaimmillani taisin olla maailmantilastossa 18:s. Sitten keväällä sorruin tuttuun perisyntiini edellisiltä kausilta. Kunnianhimossani tavoittaa maailman kärki aloin tehdä jälleen tupla- ja triplavaihtoja lähes jokaisella kierroksella. Sijoitukseni romahti, mutta aiemmin kaudella saamani kaulan ansiosta sijoitukseni pysyi melko hyvänä. Lopullinen sijoitukseni maailman rankingissa oli 85:s.
Kauden ensimmäisillä kierroksilla on luonnollisesti suuri merkitys. Siispä aion myös tulevalla kaudella käyttää Wildcardin heti toisen kierroksen jälkeen, jos tarve vaatii. Järjellä, ei tunteella. Jalkapallon maailmassa tätä on välillä vaikea muistaa.
Lähden nöyrällä mielellä uuteen kauteen, koska tiedän kuinka vaikeaa on uusia viime kauden menestystä (ihmettä). Voi olla, että tulevalla kaudella joudun itse jahtaamaan kärkeä koko ajan, mutta aion kuitenkin laittaa kaikkeni jälleen likoon.
En näe, että yleinen pelitapa olisi kesällä muuttunut mihinkään. Siksi luotankin edelleen vahvoihin hyökkääviin keskikenttäpelaajiin. Kannattaa kuitenkin tarkkailla kärkipelaajia. Kauden alussa vaihtoehtoja sille tontille on paljon, ja nopea reagointi on tärkeää. Kokonaismaalimäärä tulee pysymään varsin korkealla, joten kannattaa miettiä, keihin puolustajiin ja maalivahteihin on järkevää sijoittaa.
Nousijajoukkueista löytyy jokaisella kaudella hyvän hinta-laatusuhteen omaavia pelaajia. Viime kaudella nousijat Hull City ja Crystal Palace kunnostautuivat erityisesti nollapelien pitämisessä. Tällä kaudella Harry Redknappin luotsaama QPR tuntuu sarjanousijoista etukäteen vahvimmalta puolustuspäässä joukkueen ostettua entisen Manchester Unitedin luottotopparin Rio Ferdinandin ja liigasta pudonneen Cardiffin Steven Caulkerin.
Seuraa näitä
Filipe Luís, Chelsea
José Mourinho osaa rakentaa vankkumattoman puolustuksen. Viime kaudella Mourinhon miehistö piti 18 nollapeliä. Uskon vahvasti siihen, että Chelsea tulee tälläkin kaudella päästämään vähiten maaleja taakseen liigassa (viime kaudella vain 27 päästettyä). Atlético Madridista saapunut Filipe Luís tuo oikea-aikaisilla nousuillaan lisää hyökkäysvoimaa ja tukee viime kaudella ajoittain yksin jäänyttä Eden Hazardia samalla laidalla. Chelsean toisen laitapakin César Azpilicuetan suorituksia on myös mielenkiintoista tarkkailla.
Alexis Sánchez, Arsenal
MM-kisoissa vakuuttanut Arsenalin uusi hankinta luo maalien lisäksi joukkueelleen lukuisia maalipaikkoja. Sánchezin vireestä riippuu paljolti Arsenalin kauden suunta, mutta uskoisin hänen sopeutuvan nopeasti Valioliigaan. Sánchez saattaa pelata kolmen miehen hyökkäyksessä laidalla tai Olivier Giroudin paikalla piikissä. Viime kauden tilastot Barcelonan paidassa kertovat tehokkaasta pelaajasta: 19 maalia ja 10 syöttöä 34 pelatussa ottelussa.
Roope & Miika