Se tiedetään, että Jürgen Klopp on Liverpoolin uusi manageri. Kloppista on puhuttu paljon, mutta ei vielä kovin syvällisesti. Mennäänpä siis vähän syvemmälle ja pohditaan, onko Kloppin nimityksessä järkeä.
Aloitetaan tarkastelu osapuolten ensimmäisistä lausunnoista (joissa tällä kertaa puhuttiin jargonin ohella yllättävän paljon asiaa).
– Voittaminen on tärkeää, mutta niin on sekin, miten voittaa ja pelaa peliä. Minä uskon hyvin tunnepitoiseen, hyvin nopeaan ja hyvin vahvaan pelifilosofiaan. Joukkueeni on pelattava täydellä kaasulla ja mentävä äärirajoille jokaisessa ottelussa. On tärkeää omata pelifilosofia, joka kuvastaa omaa mentaliteettia ja seuraa ja joka tarjoaa selkeät suuntaviivat, Klopp sanoi ensimmäisessä haastattelussaan Liverpoolin managerina.
Liverpoolin hallituksen puheenjohtaja Tom Werner lausui puolestaan näin:
– Hän omaa kaikki etsimämme ominaisuudet, joita haluamme managerilla olevan. Hän on vahva, inspiroiva johtaja, jolla on selkeä filosofia korkean energiatason hyökkäävästä jalkapallosta. Hän on myös voittaja ja henkilö, joka voi yhdistää ja innostaa kannattajiamme.
Takit kääntyivät muutamassa vuodessa
Tartutaan pariin asiaan. Ensinnäkin, Kloppin pelitapa (kuten hän itsekin kuvaili) on hyvin nopeatempoista ja ihannetilanteessa suoraviivaista. Kloppin pelifilosofiassa tilanteenvaihtoja painotetaan enemmän kuin pallonhallintaa. Tärkeä osa Kloppin pelaamista on myös äärimmäisen korkea prässitaso, joka toteutetaan aggressiivisesti. Juuri tällaista manageria Liverpool Wernerin lausunnon mukaan haki.
Nopeasti on Liverpoolin seurajohdossa takkeja käännetty. Palataanpa reilu kolme vuotta taaksepäin. Tuolloin Poolin uutena managerina esiteltiin Brendan Rodgers. Pohjoisirlantilainen manageri oli tullut tunnetuksi Swansean luotsina, joka pyrki voittamaan otteluita voimakkaan pallonhallinnan avulla. Rodgersin alaisuudessa Swansea ei prässännyt erityisen korkealta.
– Brendanin kokonaisvaltainen jalkapallofilosofia on täydellisesti linjassa seurassa olevien ja seuraan pian tulevien kanssa. Hän (Rodgers) ei lainkaan epäröinyt korostaa juuri sitä, mitä me yritämme rakentaa Liverpoolissa, seuran omistaja John Henry sanoi The Guardianin mukaan 1. kesäkuuta 2012.
Väännetään vielä rautalangasta. Reilu kolme vuotta sitten Liverpoolin näköinen manageri vaali pallonhallintaa eikä prässännyt erityisen ylhäältä. Nyt Liverpoolin näköinen manageri peluuttaa ultranopeaa jalkapalloa, jossa prässätään jatkuvasti erittäin ylhäältä.
Lähihistoria lähinnä sirkusta
Klopp oli ilmeisesti Liverpoolin seurajohdon ykkösvaihtoehto. Myös Liverpoolin kannattajat vaikuttavat olevan innoissaan uudesta managerista. Oleellinen kysymys kuuluu: onko koko Liverpool FC pihalla kuin lumiukko? Vastaus kuuluu: on ehdottomasti ollut, muttei välttämättä ole enää. Selitetäänpä.
Liverpoolin managerit vuodesta 2004: Rafael Benítez, Roy Hodgson, Kenny Dalglish, Brendan Rodgers ja Jürgen Klopp. Mitä yhteistä? Vuoristorata.
Benítez on omienkin sanojensa mukaan pragmaattinen valmentaja, joka pyrkii laittamaan puolustuksen kuntoon ennen hyökkäystä. Puolustamisessa espanjalainen pyrkii pitämään tasapainon pallottoman puolustamisen ja pallollisen puolustamisen (pallonhallinta) välillä. Benítezistä Liverpool siirtyi Hodgsoniin, joka on vielä selvästi reaktiivisemman pelifilosofian ystävä.
Hodgsonin jälkeen penkin päähän palkattiin Dalglish. Kaikki kunnia Dalglishin meriiteille, mutta nykypäivänä hänestä on lähinnä seuran maskotiksi. Liverpoolin seurajohdon olisi se pitänyt tietää. Ja sitten alkoi Rodgersin aika. Reaktiivisuudesta sirkuksen kautta vahvaan proaktiivisuuteen. Rodgers palautti seuraan pallonhallintaan nojaavan pelitavan, jota Bill Shankly, Bob Paisley ja kumppanit aikoinaan legendaarisessa Boot Roomissa kehittivät. Kaikki varmaan tässä vaiheessa ymmärtävät, että Liverpoolin lähihistoria on ollut yhtä puuhastelua.
Miksi tulevaisuus saattaa olla parempi?
Proaktiivisuudesta reaktiivisuuteen
Liverpoolissa ollessaan Rodgers muutti pikku hiljaa pelitapaansa. Pallonhallinnan messiaana seuraan saapunut pohjoisirlantilainen vähensi kausi kaudelta pallonhallinnan määrää ja alkoi peluuttaa suoraviivaisempaa jalkapalloa. Rodgersin avauskaudella Liverpoolin keskimääräinen pallonhallintaprosentti Valioliigassa oli 57,2. Seuraavalla kaudella se laski 55,6:een ja viime kaudella 54,4:ään. Tällä kaudella Liverpool on hallinnut palloa enää 52-prosenttisesti. Sama trendi näkyy syöttömäärissä. Kaudella 2012-13 keskimäärin 513 syöttöä per ottelu, tällä kaudella enää 462.
Syitä pelitapamuutokselle voidaan vain arvailla. Hyvin mahdollinen syy on se, että Rodgers pyrki mukauttamaan pelitapaa pelaajien ominaisuuksien mukaan. Mukautuminen ja sopeutuminen ovat tiettyyn pisteeseen asti hyviä asioita. Samaan aikaan on kuitenkin ymmärrettävä, että huipputasolla manageri tai valmentaja ei voi osata kaikkea erinomaisesti. Ei ole olemassa valmentajaa, joka taitaisi erinomaisesti sekä proaktiivisen että reaktiivisen jalkapallon. Rodgersin muuttuneesta pelitavasta kärsi ennen kaikkea hyökkäyspelaaminen. Pelin liian suoraviivaiseksi pakottaminen johti Rodgersin aikakaudella luotujen maalipaikkojen vähentymiseen (14,37->11,63). Se taas johti laukausmäärän vähentymiseen, mikä luonnollisesti johti tehtyjen maalien vähentymiseen.
Nyt Rodgers on historiaa, ja uuden kuninkaan nimi on Jürgen Klopp. Saksalainen ei ole pallonhallintajalkapallon ekspertti, mutta hän tuntee vauhtifutiksen erinomaisesti. Eli tietyllä tapaa hän jatkaa Rodgersin kehittämää työtä eteenpäin. Ja siksi Klopp on looginen valinta Liverpoolilta. Hän on yksinkertaisesti parempi toteuttamaan suoraviivaista vauhtijalkapalloa kuin Rodgers.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta
Nyt se kaikkein suurin kysymys: oliko Kloppin palkkaaminen Liverpoolilta harkittu veto?
Klopp on suurin nimi, jonka Liverpool saattoi saada. Pool on toki edelleen suuri seura ja aikoinaan menestynyt seura, mutta vuosikausiin Liverpool FC:tä ei ole voinut kutsua suurseuraksi. Sikäli Liverpoolissa ollaan todennäköisesti tällä hetkellä innoissaan. Punaisten lasien takaa katsovat voivat jatkossa perustella Liverpoolin suurseuraväitettä sillä, että manageriksi saatiin Klopp. Sopii vain toivoa, ettei seurajohdossa tehdä samaa virhettä. Ettei Kloppia hankittu vain, koska hän oli saatavilla olevista managereista poikkeuksellisen iso nimi.
Toivotaan, ettei Klopp ollut Liverpoolilta kaikessa johdonmukaisuudessaan pelkkä vahinko. Toivotaan sen sijaan, että Liverpoolilla on tarkka suunnitelma, miten seuraidentiteettiä kehitetään. Toivotaan, että puuhastelu on ohi ja että kassakaapista löytyy sekä mikro- että makrotasolla määritelty punainen lanka (strategia), jota Liverpool FC aikoo määrätietoisesti seurata. Jos ylhäältä prässääminen ja vauhtijalkapallo ovat moderni The Liverpool Way, hyvä niin. Valinnasta on myös pidettävä kiinni. Jos muutaman vuoden kuluttua halutaankin taas jotain muuta, leikki alkaa taas alusta. Se taas tietäisi Liverpoolille seuraavaa pokaalitonta vuosikymmentä.