Lauantaina Valioliigassa saavutetaan kunnioitettava virstanpylväs, kun maineikkaalle Tony Pulisille tulee täyteen tuhat ottelua liigavalmentajana. West Bromwichin managerin uran varrelle mahtuu mielenkiintoisia anekdootteja riittämiin, sillä jalkapalloilu ja yhteiskunta on muuttunut melkoisesti siitä, kun Pulis aloitti valmentajauransa Bournemouthin managerina kesäkuussa 1992.
Tuolloin Pulis oli saanut työsuhde-etuna seuran puheenjohtaja Norman Haywardilta vanhan korjaamolla ravaavan autonrähjän ja sai muutenkin kokea, millaista elämä alasarjajalkapallon parissa oli.
– Puheenjohtaja osti minulle 20 vuotta vanhan auton. Raha oli hänelle kaikki kaikessa. Eräänä iltana ajoimme katsomaan Grimsbyn matsia hänen mersullaan. Paluumatkalla hän heitti minut vanhan koslani luo. Tuulilasi oli jäässä, joten Norman alkoi raaputtaa jäätä pois luottokortillaan.
– Yhtäkkiä hän alkoi manailla jotain. Luulin luottokortin särkyneen, mutta hän olikin vain nähnyt autoveromerkkini. ”He maksoivat sinulle 12 kuukautta, vaikka pyysin maksamaan kuusi!”, hän kiroili. Minä puolestani kiitin häntä luottamuksesta, Pulis muistelee huvittuneena valmentajauransa alkua The Guardianissa.
Taktiikkauskollinen Pulis
58-vuotiaan Pulisin saapuessa tuhannen ottelun rajapyykille, hänestä tulee kaikkiaan 25. manageri Sir Alex Fergusonin ”Taistelutovereiksi” ristimässä 1 000 ottelun klubissa. Ja mikäs sen sopivampaa kuin rajapyykin täyttyminen ottelussa Pulisin tärkeintä seuraa Stokea vastaan. Tasan kolmannes eli 333 valmentajan 999 ottelusta tuli Pulisin toimiessa juuri Stoken luotsina.
Eräs toimittaja kysyi Pulisilta äskettäin, mikä hänen 24-vuotisen valmentajauransa aikana on muuttunut, ja lisäsi irvaillen ”ei ainakaan taktiikkasi”. Pulis osasi kuitenkin ottaa huomautuksen vastaan huumorilla.
– Ensimmäinen otteluni oli vieraspeli Prestonissa 15.8.1992. John Beck oli Prestonin managerina. Kotijoukkue oli täyttänyt kentän nurkat hiekalla, jotta pallo pysyisi pelissä. Minä nähkääs opin häneltä, Pulis naurahtaa viitaten joukkueidensa viljelemiin pitkiin palloihin.
-Meidät lokeroidaan, halusimmepa sitä tai emme. Ei minua haittaa, vaikka pelityyliäni aina soimataankin. Mutta vastaukseni onkin etsiä pelitapaan sopivia pelaajia ja repiä heistä kaikki mahdollinen irti. Niin olen tehnyt kaikkialla. Minulla on ollut valtavasti syöttötaidottomia toppareita. On vain hyödynnettävä heidän vahvuuksiaan.
Sarjassa säilymisen takuumies
Pelaajaurallaan puolustajana pelannut Pulis ei ikinä yltänyt pääsarjatasolle, mutta hän pelasi alasarjoissa kunnioitettavat 17 vuotta. Valmennustehtävät ovat vieneet walesilaista Bournemouthin kautta Gillinghamiin, Bristol Cityyn, Portsmouthiin, kahteen otteeseen Stokeen, Plymouthiin, Crystal Palaceen ja nyt West Bromwichiin. Merkittävät pokaalit ovat jääneet pikkuseurojen mieheltä nostamatta, mutta Pulis voi ylpeillä sillä, ettei ole pudonnut ikinä sarjasta 41 vuoden aikana pelaajana tai valmentajana.
Pulisin alaisuudessa moni pelaaja on jalostunut paljon odotettua korkeammalle tasolle. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee Stoken kapteenin Ryan Shawcrossin.
-Hankimme Shawcrossin Manchester Unitedista, jonka kolmosjoukkueessa hän pelasi. Hän oli pelkkä nolla silloin. Hänellä ei ollut kummoista tasapainoa eikä hän ollut vahva. Mutta teimme töitä hänen kanssaan ja olen ikionnellinen siitä, miten hyvin hän on pärjännyt, Pulis kertoo ja jatkaa tarinalla pelaajiensa psyykkauksesta.
-Pelasimme Blackburnissa ja olimme avausjakson jälkeen 2-0 -johdossa murskaavan esityksen jälkeen. Tauko kuitenkin huolestuttaa minua aina, sillä silloin flow häviää. Kaikki taputtelivat toisiaan selkään, joten menin Ryanin luo ja haukuin hänet pataluhaksi. Pelin jälkeen sanoin Ryanille, että hän on kapteenini ja arvostan häntä suuresti, mutta joukkue tarvitsi ravistelua, ja hän olisi oikea mies kestämään sen.
”Hollywood-tähdet” hemmotellaan piloille
Pulisin temperamentti on kiehunut uran varrella monta kertaa ylikin, mutta ajat ovat muuttuneet, eikä mies usko enää menevänsä liian pitkälle.
– Ennen saatoin menettää malttini ja käydä pelaajien kimppuun, mutta enää en ikinä tekisi niin. Enää se ei käy päinsä, mutta en voi kiistää pinnani palaneen. Silloin kävin aina konkareiden kimppuun enkä ikinä nuorukaisten.
– Vaikeita pelaajia on riittänyt, mutta se kuuluu valmennustyöhön. Valmentaminen on sosiaalista työtä, jossa pitää osata nähdä ihmisten läpi. Olen lähettänyt hyviäkin pelaajia matkoihinsa, koska olen tiennyt, että yhteenotto olisi edessä.
– Nykyään peli on mennyt pelkäksi ”Hollywoodiksi”. Pojat saavat liian paljon liian varhain. Heitä hemmotellaan ennen kuin he ovat saavuttaneet mitään. Valioliiga, Sky, BT sun muut ovat luoneet tämän otuksen. Pelaajat ovat hemmoteltuja ja etäisiä ympäröivästä yhteiskunnasta.
Tappion hetkellä Pulis vetäytyy luolaansa
Intohimoisena futismiehenä Pulis ottaa silti tappiot edelleen raskaasti. Sitä ei iän tuoma kokemus ole muuttanut.
-Kotonani on pieni huone, jonne menen tappioiden jälkeen. Siellä on pelkkä televisio. Vaimoni tuo minulle ruokaa ja lasin viiniä. Sitten hän antaa minun olla aamuun saakka. Jalkapallo-ottelun häviäminen on raastavaa, hyvänkin esityksen jälkeen. Sen täytyy olla painajaista managerien vaimoille, Pulis pohtii.
Tähtitieteellisten siirtosummien ja miljoonabudjettien aikana Pulis pitää jalkansa tiukasti maassa ja muistuttaa, että on valioliigaseurojen arjessa jotain maanläheistäkin. Hän kertoo, kuinka BBC pyysi erään haastattelun yhteydessä Pulisia pukemaan ylleen uudet seuran verkkarit, joita pidetään hänen tavaramerkkinään.
– Kysyin heiltä, miksi ihmeessä ja he vastasivat ”sinähän saat uudet joka peliin”. Sanoin, että tämä on West Bromwich Albion ja mutaiset vaatteet pestään. Peliasumies Jacko saa sulan hattuun siitä, että hän saa niistä niin valkoiset. Mutta he todella luulivat, että saan uudet kamppeet joka peliin, Pulis pudistelee.