Claudio Bravo on saanut eilisestä virheestään roppakaupalla kuraa niskaansa. Osittain kritiikki on oikeutettua, osittain ei.
Kaikkihan lähti viime kesästä. Pep Guardiola hankki itselleen roppakaupalla vihamiehiä, kun hän siirsi alkukaudesta Joe Hartin penkille ja peluutti mieluummin Willy Caballeroa. Samalla kulisseissa puuhattiin Bravon Barcelona-siirtoa.
Roy Keane oli ihan oikeassa sanoessaan, ettei ole koskaan kuullut puhuttavan niin paljon maalivahtihankinnasta vain jalalla pelaamisen tähden. Sitä tosiaan hehkutettiin, jopa hypetettiin. Samalla Bravon ylle ladattiin valtavat odotukset. Kaiken lisäksi Hart pelasi ennen lähtöään ottelun, jossa hänen syöttöprosenttinsa oli tasan 100.
Bravon ja osin Guardiolan kannalta tilanne oli alkujaan huono. Ei ollut kuin hävittävää. Yhä huonommaksi tilanne muuttui, kun Bravo sähläsi City-debyytissään Manchester Unitedia vastaan. Jo silloin ensimmäiset populistit huusivat Hartia takaisin.
Virhe Barcelona-ottelussa
Nyt saatiin lisää vettä myllyyn, kun Bravo lahjoitti huonolla ja korkean riskin ratkaisullaan pallon Luis Suárezille. Jatkotilanteessa hän joutui torjumaan käsillään rangaistusalueen ulkopuolella (katso video). Tuloksena ulosajo ja lopullinen niitti Cityn tappiolle.
Pelin jälkeen entinen Irlannin maajoukkuepelaaja Niall Quinn kommentoi Sky Sportsille, ettei Joe Hart olisi sortunut samanlaiseen virheeseen. Populistinen kommentti.
Totuus kun vain on se, että Bravo ihan oikeasti on hyvä jalalla. Paljon parempi kuin mitä Hart on. Ja juuri siksi Guardiola tarvitsee enemmän Bravoa kuin Hartia. Tilastot kertovat aika paljon.
Tämän kauden sarjapeleissä Hartin syöttöprosentti on 57. Bravolla se on 80. 90:ntä minuuttia kohden Bravo on syöttänyt 29 kertaa, Hart vain 16 kertaa. Viime kaudella vastaavat lukemat: Bravo keskimäärin 19 syöttöä prosentilla 85. Hart keskimäärin 11 syöttöä prosentilla 56. Hartin syötöt ovat toki olleet keskimäärin jonkin verran pidempiä, mikä osaltaan selittää suurta eroa syöttöjen onnistumisprosenteissa.
Bravon ajoittaisissa virheissä on ymmärrettävä Guardiolan – ja laajemmin koko Barcelonan filosofia. Barcelonan organisaatiossa maalivahdit ovat junioreista lähtien kuin kenttäpelaajia. Heitä rohkaistaan pelaamaan jalalla, ja virheen tullessa joukkuekaverit eivät saa kritisoida. Halutaan mieluummin, että maalivahti uskaltaa jatkossakin pelata jalalla. Miksi? Joukkueen pelinrakenteluun tuleva hyöty on suurempi, kuin yksittäisistä virheistä koituvat haitat. Kuten Pasi Rautiainen Viasatin studiossa oivasti totesi, Guardiolan valmennustiimi on todennäköisesti tehnyt hyvin tarkan riskianalyysin tästä asiasta.
Tapaus Víctor Valdés
Kukahan vielä muistaa Víctor Valdésin, tuon paljon parjatun maalivahdin?
Barca-uransa alkuvaiheessa Valdés teki liian usein liian isoja virheitä. Mutta häntä ei syöty, häntä rohkaistiin. Lopulta Valdésista kasvoi maalivahti, joka oli hyvin suuressa roolissa Guardiolan menestysvuosina. Kuka Valdésin korvasi? Bravo.
Bravo pelasi Barcelonassa erinomaisesti, ja hänessä on paljon potentiaalia. Populismiin on kovin helppo tarttua virheen hetkellä. Fiksumpia ovat ne, jotka katsovat isoa kuvaa. Siinä kuvassa näkyy, että Guardiolan pelifilosofiassa Bravo on huomattavasti Hartia parempi maalivahti.