Valioliiga.com kertoi hiljattain The Timesin jutusta, jonka mukaan José Mourinhon metodi on kyseenalaistettu Manchester Unitedissa (lue lisää).
On siis kyse harjoituksista, joissa Mourinho loistaa poissaolollaan. Timesin sisäpiirilähteen mukaan Mourinho käy antamassa ohjeet ja poistuu sen jälkeen toimistoonsa.
Valioliiga.com on saanut kritiikkiä osakseen uutisen julkaisun myötä. Kritiikkiä voi toki aina antaa, mutta mikä on kritiikin oikea kohde? Olisiko sittenkin syytä miettiä, miksi sisäpiirilähde on tällaista Timesille kertonut. Puhutaan sen verran laadukkaasta lehdestä, että Times tuskin hatusta vetää tuollaista tietoa.
Kyse ei ole siitä, etteikö Mourinhon oikea käsi Rui Faria osaisi vetää harjoituksia. Todennäköisesti osaa oikein hyvin – ehkä Mourinhoa paremminkin. Mielenkiintoista tapauksessa on se, että Timesin lähteen mukaan osa Unitedin pelaajista kokee Mourinhon metodin oudoksi, ja että näinkin iso aviisi tarttuu aiheeseen.
Menestyksen tuoma selkänoja
Syitä kritiikille voi olla monia, mutta yksi asia tiedetään varmasti. Ei Sir Alex Fergusonkaan harjoituksia juuri pitänyt. Hän oli vielä Mourinhoa huomattavasti klassisempi manageri, joka lähinnä delegoi tehtäviä muille.
Miksei Sir Alexin kohdalla kritisoitu sitä, että hän ”poistuu toimistoonsa harjoitusten ajaksi”? Miksei Unitedin sisältä silloin kuulunut vastaavanlaista ihmettelyä?
Yksi selittävä tekijä on seurakulttuuri. United oli pitkään Sir Alexin seura. Jos pelaaja saapui Unitediin, hän oli lähtökohtaisesti huomattavasti matalammalla pallilla kuin Sir Alex. Jos ei homma miellyttänyt, pelaaja lähti, ei Sir Alex. Skottimanagerilla oli menestyksen tuoma selkänoja – sellainen, josta Arsène Wenger nauttii tällä hetkellä Arsenalissa. Ei olisi tullut kuulonkaan, että Sir Alex olisi saanut potkut. Sen sijaan harjoitusmetodia oudoksunut pelaaja olisi hyvinkin saattanut joutua pakkaamaan kamppeensa.
Aika, joka ei palaa?
Tämän tekstin tarkoitus ei ole suinkaan puolustaa Sir Alexia ja haukkua Mourinhoa. Tarkoitus on yksinkertaisesti nostaa keskusteluun muuttunut ilmapiiri. Sir Alexilla oli tietynlainen suoja ja kunnioitus niin pelaajien kuin median silmissä. Sitä samaa ei Mourinholla ole. Etenkin brittimedia kyllä tavallaan syö Mourinhon kädestä, mutta toisaalta myös lyttää portugalilaista ajoittain melko rajusti. Tai ainakin kyseenalaistaa hyvin herkästi Mourinhon tekemisiä, kuten Timesin jutun kohdalla nähtiin.
Voi hyvin olla, että Mourinho ei koskaan saavuta Sir Alexin kaltaista asemaa. Mutta varmaa lienee ainakin se, että median räksyttävät vahtikoirat haukkuvat hiljempaa, jos Mourinhon United alkaa tehdä tulosta. Siihen asti metodi kyseenalaistetaan. Ja meidän tehtävämme on kertoa, mistä Valioliigan ympärillä puhutaan.