On vaikea kuvitella, että Chelsean lauantainen peliesitys olisi jättänyt juuri ketään katsojaa kylmäksi. Chelsea on pelannut jo jonkin aikaa erinomaista jalkapalloa, mutta joukkue on yhä hurjassa nousukiidossa. Sen sai tuta 5-0 -nöyryytyksen kokenut Everton, jonka puolustus oli vielä ennen lauantaita Valioliigan toiseksi pitävin. Viisi viimeistä valioliigaottelua ovat tuoneet Chelsealle viisi voittoa ja millaisella maalierolla: 16-0.
Siinä, missä Manchester Cityn puolustus rakoilee ja Manchester Unitedin pelivire heittelee suuresti illasta toiseen ja jopa pelien sisällä, Chelsean itseluottamus on korkealla kuin Big Benin kellontorni. Kun syyskuussa kuultiin joitain höpsöjä puheita manageri Antonio Conten pallin horjumisesta, ne tuntuivat jokseenkin naurettavilta. Nyt höpinät ovat jo täysin absurdeja.
Tottenhamin alkukauden meno on hyytynyt, ja Arsenalin ja Liverpoolin henkisen kantin kestävyyttä kauden ratkaisuhetkillä voi hyvällä syyllä historiaan nojaten kyseenalaistaa. Siksi Chelsea onkin juuri nyt koko Valioliigan suurin mestarisuosikki.
Tulikuuma trio Diego Costa-Eden Hazard-Pedro on tällä hetkellä sarjan kovin hyökkäystrio, N’Golo Kanté loistaa keskikentällä, Victor Moses ja Marcos Alonso sopivat Conten systeemissä laidoille kuin nyrkki silmään ja managerin suosima kolmen miehen puolustuslinja alkoi toimia välittömästi paremmin kuin kukaan uskalsi odottaa. Koska kenttäpelaajat täyttävät loistavasti paikkansa, on helppo miltei unohtaa, että Chelsean maalia vartioi yksi maailman parhaista maalivahdeista Thibaut Courtois. Evertonia vastaan belgialaisvahdille tuli kylmä.
Tämän hetken Chelsea liikkuu kadehdittavan hyvin niin pallottomana kuin pallollisena, ja jokainen pelaaja tuntuu tietävän, missä pelikaveri on. Evertonia vastaan Chelsealta ei nähty hosumisen häivääkään, mutta aina, kun paikka hyökkäykseen aukesi, se käytettiin jääkylmästi hyödyksi. Chelsea pelasi ihailtavaa yhden kosketuksen peliä ja jokaikinen pelaaja tuntui osaavan Conten pelikirjan ulkoa. Siniset tiesivät, mitä tekivät.
Chelsean pelaajilla lepoetu puolellaan
Kitkattomasti kulkevien peliesitysten lisäksi Chelsean mestaruuspuheiden tueksi voi nostaa kaksi merkittävää tekijää. Ensimmäinen on joukkueen manageri Antonio Conte. 47-vuotias Conte on valmentanut ennen tätä kautta suurseuraa vain kolmen kauden ajan (Juventusta vuosina 2011-2014), ja kaikki nuo kaudet päättyivät ”Vanhan Rouvan” mestaruusjuhliin. Pelaajat vaikuttavat luottavan intohimoiseen mutta reiluun Conteen, eikä italialaisen mieli järky pienistä takaiskuista.
Toinen tärkeä seikka on Chelsean lepuutusetu. Sinisten vaihtopenkin pelaajamateriaali ei ole aivan yhtä laaja kuin vaikkapa Manchesterin suurseuroilla, mutta toisin kuin pahimmilla kilpailijoillaan (Liverpoolia lukuun ottamatta) Chelsealle ei ole tällä kaudella europelejä rasitteenaan. Liigacupistakin se ehti jo kaiken lisäksi pudota.
Chelsealla on näin kauden aikana vain neljä kahden ottelun viikkoa edessään (plus FA Cupin ottelut päälle), siinä missä europelejä pelaavilla näitä on menestyksestä riippuen 2-8 enemmän. Kauden esihuipennus lieneekin tammi-helmikuun vaihteessa, kun Chelsea kohtaa saman viikon aikana sille kauden ainoat tappiot aiheuttaneet Arsenalin ja Liverpoolin.
Chelsean rotaationtarve on joka tapauksessa merkittävästi kilpailijoita pienempi, pelaajat saavat enemmän lepoa ja samalla loukkaantumisriskikin pienenee. Esimerkiksi Eden Hazardin tai Diego Costan loukkaantuminen onkin kenties kaikkein suurin uhkakuva Chelsean mestaruushaaveiden tiellä, sillä herroille ei mitat täyttävää korvaajaa löydy.