Leicesterin ja Englannin maajoukkueen kärkimies Jamie Vardy on yksi viime vuosien parhaita esimerkkejä siitä, kuinka huipulle voi nousta hieman vanhemmallakin iällä. Vardy siirtyi Leicesteriin vasta 25-vuotiaana pelattuaan aiemmin vain ”maineikkaissa” Stocksbridge Park Steelsissä, Halifax Townissa ja Fleetwood Townissa. Nuorisomaajoukkue jäi Vardylta kokonaan kokematta.
Vardy arvostaa omaa historiaansa sen verran paljon, että mies on perustanut oman akatemiansa alasarjapelaajille, joita hän haluaa auttaa urallaan kohti ammattilaiskenttiä ja jopa Valioliigaa.
Tunteehan Vardy itsekin alasarjat läpikotaisin. Hyökkääjä myös myöntää kaipaavansa puoliammattilaispeleistä yhtä asiaa.
– Sitä, että sinua potkitaan vasemmalta, oikealta ja keskeltä, Vardy naurahtaa The Timesin haastattelussa.
– Nautin siitä vain siksi, että puolustajat luulivat, että jään taatusti tantereeseen, mutta minäpä nousinkin ylös ja maksoin takaisin niin hyvin kuin pystyin. Mikään ei tuntunut paremmalta kuin sen kostaminen puolustajille panemalla pallon maaliin.
Vardyn mielestä Valioliigassa on niin paljon valvovia silmiä, että fyysisyydessä pääsarja häviää alemmille sarjatasoille.
– Amatööripeleissä taklataan kovempaa. Jos Valioliigassa sattuu yksi ruma taklaus, se ei jää näkemättä. Jos päätuomari ei näe sitä, linjamies näkee. Jos linjamieskään ei näe sitä, valmentajat näkevät ja sanovat siitä tuomareille. Jos kukaan ei näe sitä, saa silti pelikieltoa, koska joka puolella on kameroita.
– Pallottoman telomisia tapahtuu alasarjoissa joka pelissä. Se teki minusta kovemman, sillä pelasin aikamiehiä vastaan. Ehkä siksi olen niin nopea, Vardy pohtii.
30-vuotiaan Vardyn ja hänen vaimonsa perustamassa V9-akatemiassa on käynyt harjoittelemassa ja taitojaan näyttämässä toistaiseksi 42 amatööripelaajaa. Heistä neljä on saanut tilaisuuden kautta ammattilaissopimuksen.
Hulivilivuodet Jamie Vardy on jättänyt jo taakseen, ja nyt hän viettää rauhallista perheenisän elämää pääasiassa kotioloissa.
– Viikkoni on kuin ”Päiväni murmelina” -elokuvasta. Herään, menen treeneihin, palaan kotiin, panen lapset nukkumaan ja menen itse sänkyyn, Vardy kertoo.
– Rakastan sitä. Etenkin kun lapset ovat vielä vauvoja enkä voi ruokkia heitä, minä kylvetän heidät ja panen heidät nukkumaan. Se on minun työni.
Leicester pelaa viikonloppuna Chelseaa vastaan, ja Vardy saattaa kohdata kentällä vastikään Chelseaan siirtyneen hyvän ystävänsä Danny Drinkwaterin.
– Lähetin ”Drinksille” viestin ja sanoin: ”Onnea siirrosta, mutta älä odota, että sinulla on kentällä kavereita”. Loppuvihellyksen jälkeen olen taas kiltisti, Vardy naurahtaa.