Sunnuntaina nähtiin Valioliigassa jälleen ottelu, joka nostatti mukavasti pulssia ja hikoilutti kämmeniä kotivastaanottimien äärellä. Vierasjoukkue Manchester City matkusti paikkaan, jossa sillä on ollut kaikkein vaikeinta koko sen valioliigahistorian ajan – Anfieldille Liverpool FC:n vieraaksi.
Vaikka keskinäisten otteluiden saldot Liverpoolia mairittelevatkin, uskoi suurin osa jalkapalloyleisöstä Man Cityn tappiottomien otteluiden putken venyvän tämänkin viikonlopun yli – olihan Liverpool menettänyt juuri kokoonpanostaan kirkkaimman tähtensä Philippe Coutinhon.
Vaan kuinkas kävikään? Liverpool hurjasteli pallon Cityn verkkoon peräti neljään kertaan, ja vaikka lopussa olikin käydä ”Liverpoolit”, sai kotijoukkue kuitenkin juhlia kolmea sarjapistettä 4-3 -numeroin (raportti ottelusta).
Artisti on lähtenyt, mutta bileet jatkuvat
Liverpool on ollut etenkin Jürgen Kloppin aikakaudella (varsinkin neutraaliin) yleisöön erinomaisesti uppoava joukkue. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa molemmissa päissä kenttää aggressiivisen prässin ansiosta. Kaikille on kuitenkin ollut selvää, missä Liverpoolin vahvuudet ovat: hyökkäyspäässä.
Philippe Coutinhon, Sadio Manén, Mohamed Salahin ja Roberto Firminon muodostamasta ”Fabulous Fourista” tuli Coutinhon Barcelona-siirron jälkeen ”Thrilling Three”, mutta voisiko olla mahdollista, että bileet jatkuvat edelleen, vaikka terävin syömähammas lähtikin? Ainakin City-kamppailu antoi siitä selkeitä merkkejä.
Liverpool on Coutinhon lähdöstä huolimattakin edelleen äärimmäisen tulivoimainen pumppu. Coutinhon erinomaisuutta ei kenenkään kannata edes yrittää kiistää, mutta ehkä Liverpoolilla olikin varaa luopua brasilialaisesta? Varsinkin, kun kaupan jälkeen ei kassakaapin ovi enää edes mahdu kiinni.
Kyse on lopulta yksinkertaisesta matematiikasta. Coutinhon vaihtaminen sekopäiseen summaan rahaa mahdollisti Liverpoolille Naby Keïtan ja Virgil van Dijkin hankinnat. Siten sillä tilkitään aukkoja juuri siellä, missä niitä on, ja hyökkäyspää iskee siitä huolimatta edelleen maaleja. Miksi joku ostaisi kymmenennen kauluspaidan, jos se, mitä vaatekaapista puuttuu, onkin housut?
Mitään uutta ilman Coutinhoa voittaminen ei ole
Tilastoistakin on helppo hakea käsinojaa sille, että Liverpool on pärjännyt ja tulee pärjäämään jatkossakin ilman Coutinhoa. Tilanne ei ollut sunnuntaina sille mitenkään uusi. Itse asiassa peli oli Liverpoolille tällä kaudella jo kahdestoista ilman Coutinhoa, ja noista otteluista se on voittanut kymmenen. Ainoa tappio oli kauden alun 0-5 -nöyryytys Manchester Cityä vastaan.
Kuten tilastot osoittavat, Liverpoolin voittoprosentti sen tällä kaudella Valioliigassa pelaamista otteluista ilman Coutinhoa on 70, ja Coutinhon kanssa vain 46.
Eikä selitykseksi käy sekään, että Coutinho olisi ollut sivussa ”helpoista peleistä”. Kolmesta ilman Coutinhoa pelatusta ottelusta muita Top 6 -joukkueita vastaan Liverpoolin saldo on nyt 2-0-1, kun taas neljä Coutinhon kanssa pelattua kärkiottelua ovat tuoneet saldon 0-3-1. Pistääkö miettimään?
Mieleen tulee jostain syystä Zlatan Ibrahimovic. Zlatan on ollut lähes kiistatta Ruotsin paras jalkapalloilija yli vuosikymmenen ajan, ja valittiinkin länsinaapurin parhaaksi kymmenen kertaa peräkkäin vuosina 2007-2016. Kuinka moni on siitä huolimatta usein miettinyt, että onko Ruotsin maajoukkue sittenkin parempi ilman Zlatania?
Jokainen pelaaja kasvoi senttejä Coutinhon siirron jälkeen
Ehkä Zlatan-ilmiö pätee Liverpooliinkin? Joskus kaulaketju voikin sädehtiä kirkkaammin, kun siitä otetaan pois sen kirkkain timantti.
Eikä Liverpool ole sitä paitsi likimainkaan yhden miehen joukkue, vaan nimenomaan hyökkäyspää on raudanluja ilmankin Coutinhoa. Roberto Firmino on osoittanut olevansa halukas ja valmis astumaan suurempiin saappaisiin maanmiehensä lähdön jälkeen. Miehen itseluottamus tuntui vain kasvaneen, kun parrasvalo käännettiinkin häneen.
Mohamed Salah pelaa sensaatiomaista kautta, ja taistelee yhä paitsi maalikuninkuudesta niin myös sarjan parhaan pelaajan tittelistä. Ja Sadio Manén sähäkkyys ja painava laukaus on jo todettu liian vaativaksi haasteeksi ties kuinka monelle valioliigajoukkueen alakerralle.
On todennäköistä, että Liverpool hankkii joukkueeseen vielä hyökkäävän pelaajan ennen tammikuun loppua, mutta sekin näyttää mahdolliselta, että Coutinhon lähtö voitaisiin ”paikata” peräti omin voimin. Alex Oxlade-Chamberlain näyttää toden totta uudelleensyntyneeltä Kloppin miehistössä ja on jo nyt rikkonut oman yhden kauden maaliennätyksensä. Panee miettimään Arsène Wengerin peluutusta ja valmennustaitoja.
Kelpo mies Liverpoolilla on myös Adam Lallanassa, jos mies vaan saisi pysyä terveiden kirjoissa. Tärkeintä on kuitenkin se, että Mané-Salah-Firmino -kolmikko on jo monessa ottelussa osoittanut olevansa valmis hyppäämään seuraavalle askelmalle.
Ei Liverpoolin hyrskynmyrskyn-futis tarvitse Coutinhoa, ja prässi voi olla jopa entistäkin tehokkaampi ilman Barcelonaan lähtenyttä loikkaria. Nyt kukaan ei odota, ”mitä Phil tekee”, vaan dynamiikka voi olla entistäkin hiotumpaa.
Paljon on puhuttu Liverpoolin erikoistilanteiden vaarallisuuden vähenemisestä, mutta muun muassa Salah ja Firmino ovat osoittaneet olevansa tekijämiehiä tälläkin saralla. En siis näe syytä huoleen tässäkään.
Mikä kaikkein tärkeintä, Coutinhon myynti mahdollisti Liverpoolille Virgil van Dijkin hankinnan. Dejan Lovrenin nimittäminen ”käveleväksi katastrofiksi” on ehkä liioittelua, mutta jos hollantilaisen läsnäolo keventää kaaosta Liverpoolin alakerrassa, on Coutinhon lähdöstä sille enemmän hyötyä kuin haittaa.
Eri asia sitten on, mistä Liverpool löytäisi mitat täyttävän maalivahdin?