Alexis Sánchezista piti tulla Manchester Cityn pelaaja. Kuka tietää, ehkä Cityn toimistolla oli jo valmius alkaa monistaa Sánchezin nimellä varustettuja pelipaitoja.
Siirto oli lähellä jo viime kesänä. Arsenal oli tiettävästi valmis päästämään Sánchezin 60 miljoonalla punnalla Cityyn, jos Monaco olisi hyväksynyt Gunnersin ennätystarjouksen Thomas Lemarista. Ei hyväksynyt, eikä Sánchez liikahtanut.
Vuodenvaihteen jälkeen siirto oli jälleen lähellä. City ja Sánchez olivat tiettävästi jo sopineet ehdoista. City oli valmis maksamaan Arsenalille 20 miljoonan punnan korvauksen.
Nyt tilanne on muuttunut. Enää Sánchez ei ole matkalla Cityyn. City on tiettävästi luopunut leikistä ja siirtänyt katseensa muualle.
Miksi City löi hanskat tiskiin, vaikka niin paljon aikaa ja resursseja oli käytetty Sánchezin saamiseksi? Perimmäinen syy oli tiettävästi raha. Operaatio oli maksamassa liikaa. Varmasti näin, mutta vielä oikeammin olisi sanoa: operaatio olisi maksanut suhteellisesti liikaa.
Man United nosti riman liian ylös
Sáncheziin käytettävä rahasumma olisi ollut hyväksyttävä, jos Cityn kaavailema kuvio olisi mennyt läpi. Arsenalille 20 miljoonaa ja Sánchezille 250 000 punnan viikkopalkka. Se on paljon 29-vuotiaasta pelaajasta, jonka sopimusta on muutama kuukausi jäljellä. Mutta se olisi ollut hyväksyttävissä raameissa.
Kun pelikentälle astui Man United, koko tilanne muuttui. Lehtitietojen mukaan United on valmis maksamaan Arsenalille 35 miljoonaa ja Sánchezin agentille viisi miljoonaa puntaa. Sánchez itse tienaisi viikossa 350 000-400 000 puntaa. Siis ihan reilusti enemmän kuin Cityssä. Siihen päälle vielä todennäköisesti jonkinlainen allekirjoitusbonus.
Jos ajatellaan, että United tekee Sánchezin kanssa 2,5-vuotisen sopimuksen, operaation kokonaishinta nousee lähelle 100:aa miljoonaa puntaa, menee ehkä ylikin.
Nyt se tärkeä huomio. Cityllä kyllä olisi ollut tuollaiseen operaatioon rahaa. Puhtaasti rahasta homma ei jäänyt kiinni. Kyse on siitä, mitä mistäkin maksetaan. Ja mitä mistäkin kannattaa maksaa.
Palkkahierarkiaa ei kannata murtaa
Unitedissa on pitkään pelannut pelaajia, jotka ovat tienanneet uskomattommia summia. Viime vuosilta esimerkkejä ovat Wayne Rooney, Zlatan Ibrahimović ja Paul Pogba. Se on ollut seuran tapa toimia, eikä siinä mitään.
Cityn strategia on ollut vähän erilainen. Uuden tulemisen aikakaudella rahaa on kyllä poltettu satoja miljoonia puntia. Mutta rahaa on käytetty nuoriin pelaajiin ja nimenomaan siirtokorvauksiin. Palkkahierarkia on pysynyt paria poikkeusta (Sergio Agüero ja Yaya Touré) lukuun ottamatta aika lailla kasassa.
Nyt esimerkiksi Kevin De Bruynelle ollaan sorvaamassa jatkosopimusta. Puhutaan oman pelipaikkansa maailman parhaimmistoon kuuluvasta pelaajasta. Silti De Bruynelle on povattu jatkosopimuksen jälkeenkin ”vain” sellaista 200 000-230 000 punnan viikkopalkkaa.
Jatkosopimusta puuhataan tiettävästi myös Fernandinholle, Raheem Sterlingille, Edersonille, Gabriel Jesusille ja Leroy Sanélle.
Sánchezin kohdalla Cityn oli tehtävä iso päätös. Tehdäkö uudesta pelaajasta saman tien joukkueen selvästi parhaiten palkattu pelaaja vai luopuako leikistä? City valitsi vaihtoehdoista ensimmäisen.
Päätös oli nähdäkseni ainoa oikea. Jos City olisi nostanut tarjouksensa Unitedin tasolle, tuonut Sánchezin sisään ja maksanut chileläiselle 350 000-400 000 puntaa viikossa, mitähän muut Cityn pelaajat olisivat sanoneet?
Olisikohan De Bruyne agentteineen enää tyytynytkään 200 000-230 000 punnan viikkopalkkaan? Tuskin. Koko kustannusrakenne olisi muuttunut kertaheitolla. Juuri sillä hetkellä, kun City on puuhaamassa jatkosopimusta useille avauksen pelaajilleen.
Kuka on vienyt Cityn huipulle?
Ehkä uuden pelaajan reilusti muita tuhdimpi viikkopalkka olisi perusteltavissa, jos pelaaja nostaisi joukkueen tasoa samassa suhteessa. Esimerkiksi Lionel Messille City todennäköisesti olisi valmis maksamaan ainakin tuplaten sen, mitä toiseksi parhaiten palkatulle. Ja sen todennäköisesti muut pelaajat hyväksyisivät. Mutta entä Sánchez?
City on ollut tällä kaudella Valioliigassa aivan ylivoimainen. Sánchezilla ei ole ollut sen asian kanssa mitään tekemistä. Ihan muut pelaajat (ja tietysti taustat valmentaja Pep Guardiolasta lähtien) kuin Sánchez ovat nostaneet Cityn huipulle. Mitä Sánchez on samaan aikaan tehnyt? Ei ainakaan ole erityisemmin loistanut Arsenalin paidassa.
Miten siis Cityn seurajohto voisi perustella Cityn pelaajille, että Sánchez tienaa enemmän kuin kukaan heistä?
Tarvitseeko City Sánchezia?
Cityn ratkaisu on täysin ymmärrettävä myös siitä syystä, että Sánchez olisi ollut Citylle vain ylimääräinen bonus. Pelaaja, joka on kiva saada, mutta jota ei älyttömän kipeästi tarvita.
Keskushyökkääjän paikalle on tarjolla Agüeroa ja Jesusia, jonka loukkaantuminen ei ilmeisesti olekaan niin paha kuin aluksi pelättiin.
Laitahyökkääjiä löytyy Sanén, Sterlingin ja Bernardo Silvan muodossa. Ja sitten on vielä keskikentältä hyökkäävät Kevin De Bruyne ja David Silva. Mihin Sánchezia siis oikeastaan tarvitaan tällaisessa nipussa?
Man Unitedin tilanne on vähän erilainen. Zlatan ei välttämättä pelaa enää montaa peliä tällä kaudella. Henrikh Mkhitarjan ei ole oikein vakuuttanut. Marcus Rashford ja Anthony Martial ovat lupaavia nuoria pelaajia – ja Jesse Lingard on ottanut kehitysaskeleita eteenpäin – mutta kukaan heistä ei ainakaan vielä ole ihan siellä absoluuttisella huipputasolla. Sikäli Sánchez voisi selvästi parantaa Unitedin hyökkäyspään iskukykyä.
Ja kuten sanottu, Unitedin palkkahierarkiakin on erilainen kuin Cityn. On ollut jo pitkään. Siksi Sánchez voisi sopia paremmin Unitediin kuin Cityyn. Ja siksi City teki oikein luopuessaan pelaajasta, jota se oli tavoitellut pitkään.
Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila