Liverpoolin manageri Jürgen Klopp tunnetaan suurista eleistään ja ilmeistään. Pelin aikana Klopp näyttää hyvin avoimesti – jopa teatraalisesti – tunteensa. Manchester Unitedin manageri Louis van Gaal istuu enimmäkseen penkillä. Hänenkin ilmeistään huokuvat pettymys ja ilo, mutta ei ehkä enää ihan niin paljon kuin joskus ennen.
– Kun olin nuorempi, olin kuin Klopp. 64-vuotiaana osaan paremmin kontrolloida tunteitani, van Gaal sanoi lehdistötilaisuudessa.
– En usko, että Englannissa tuomareihin vaikuttaa se, mitä managerit tai kannattajat tekevät. Jokaisella managerilla on oma identiteettinsä, oma persoonallisuutensa ja myös oma filosofiansa.
– Kun aloitin urani, minäkin tein sitä (Kloppille ominaisia eleitä). Mutta en usko, että valmentajien tekniseltä alueelta voi vaikuttaa (tuomareihin).
Van Gaalin rauhoittuminen alkoi vuonna 1995 pelatun Mestarien liiga -finaalin jälkeen. Van Gaal hermostui, kun AC Milanin Marcel Desaillyn jalka nousi Ajaxissa pelaneen Jari Litmasen pään korkeudelle. Van Gaal näytti teknisellä alueella neljännelle tuomarille, mitä Desailly oli tehnyt.
– Tein karatepotkun, van Gaal nauroi muistellessaan tapausta.
– Voitimme 1-0, mutta meidän olisi pitänyt saada rangaistuspotku korkean jalan käyttämisestä Litmasta vastaan.
– Olin vihainen, joten tein karatepotkun, noin 30 sentin päässä neljännen tuomarin kasvoista. Halusin näyttää hänelle, mitä Litmaselle tapahtui.
– Siitä olisi pitänyt tulla rangaistuspotku, mutta erotuomari ei viheltänyt. Sillä hetkellä tajusin, että manageri ei voi koskaan vaikuttaa tuomarin päätöksiin.
– Tajusin, että on hallittava tunteitaan. Tiedän monien kannattajien pitävän siitä, että manageri näyttää olevansa vihainen. Tässä taannoin Newcastlea vastaan olin vihainen, kun Jesse Lingard epäonnistui maalipaikassaan.
– Olen nyt vähän vanhempi, mutta näen yhä vuoden 1995 tuomaria. Hän on nykyään Uefan tuomarivalvoja ja hän muistuttaa minua, mitä sinä iltana tapahtui.
