Chelsea jyräsi sunnuntaina Manchester Unitedin maanrakoon maalein 4-0. Kahvipöydissä on puhuttu pelistä paljon, mutta mihin ottelu oikeastaan ratkesi. Tässä jutussa pelin purkaa atomeiksi ammattivalmentaja Kimmo Kantola.
3-4-2-1 vastaan 4-3-3
Chelsea lähti otteluun Man Unitedia vastaan täsmälleen samalla aloituskokoonpanolla kuin viikko sitten kohdatessaan Leicesterin. Näin Chelsea-manageri Antonio Conte jatkoi vanhan viisauden mukaan: voittavaa kokoonpanoa ei vaihdeta. Kolmen topparin käytöstä jo Sienan ja Juventuksen aikoina tunnetuksi tullut italialainen asetti joukkonsa 3-4-2-1-muotoon ja jatkoi tältäkin osin joukkueen prosessin rakentamista viimeviikkoisen Leicester-voiton ympärille.
José Mourinho teki sen sijaan joukkueensa kokoonpanoon yhden muutoksen viime maanantaisen maalittoman Liverpool-ottelun jäljiltä. Ashley Young joutui tekemään tilaa Jesse Lingardille vasemmalla laidalla.
Lähtökohtaisesti Conten ja Mourinhon joukkueiden kohtaamisesta tuskin kukaan odotti räiskyvää hyökkäävän jalkapallon juhlaa, jossa pelin virtaukset olisivat epänormaalin vahvoja. Eli kansankielellä sanottuna harva uskalsi odottaa viihdyttävää ottelua.
Molempien joukkueiden päävalmentajat ovat valmennusuriensa aikana tulleet tunnetuiksi äärimmäisen hyvästä valmistautumisesta sekä ottelukohtaisesta pelisuunnitelmasta, jossa vahva oma pallollinen peli-identiteetti on aina ollut alisteinen taktiselle kurinalaisuudelle – nimenomaan puolustussuuntaan.
Kumpikaan ei olisi halunnut dominoida pallollisena.
Kummankaan käskyttäjän joukkueet eivät siis ole koskaan tulleet tunnetuksi pallonhallintaan pyrkivinä, vaan ennemminkin pallollisen dominoinnin mielellään vastustajilleen luovuttavina ryhminä, joiden hyökkäyspeli on pitkälti perustunut vastustajan liiallisen pallollisen optimismin luomiin vastaiskupaikkoihin. Näihin on sitten isketty kliinisen tarkasti ohjelmoiduilla transitiopelaamisen hyökkäysmalleilla.
Molemmilla valmentajilla on myös pitkä historia nimenomaan reaktiivisina valmentajina, jotka valmistautuvat yksityiskohtaisen tarkasti pelaamaan juuri kulloisenkin vastustajan pelitapaa vastaan. Tämä suurena erona esimerkiksi Arsène Wengerin kaltaiseen ideologiseen metodivalmentajaan, joka pyrkii lähestulkoon aina pelaamaan samalla sapluunalla vuodesta toiseen – vastustajasta huolimatta. Sekä Conte että Mourinho tunnetaan myös erinomaisina reagoijina, jotka pystyvät pelin aikana muuttamaan oman joukkueensa pelaamista tarvittaessa radikaalistikin.
Tästä kyseisestä ottelusta piti tulla juuri sen vuoksi mielenkiintoinen, sillä kumpikaan joukkue ei siis lähtökohtaisesti olisi halunnut dominoida ottelua pallollisena vaan pikemminkin ilman sitä – odottaen vastustajan virheitä ja iskeä niihin.
Odotetun kaltaista kyttäilyä ei kuitenkaan nähty, kun Chelsean aikainen maali vain 30 sekunnin pelin jälkeen muutti nopeasti ottelun asetelman kotijoukkueen kannalta suosiollliseksi; Unitedin oli otettava ohjat pelissä – vastoin tahtoaan.
Man United epämukavuusalueelleen
Ensimmäinen maali kuvastaa Unitedin puutteellista keskittymistä ja heikkoa vireystilaa ottelun alussa. Chelsean wing-backin Marcos Alonson paineen alla tekemä nosto ylöspäin osoittautuukin yllättäen syötöksi Pedrolle, kun Unitedin topparit Chris Smalling ja Eric Bailly sekoilevat vastuunjaossa yhdessä maalivahti David De Gean kanssa. Tarpeetonta avokätisyyttä Chelsean tasoista joukkuetta vastaan.
Maalin myötä United joutuu siis heti ottelun alussa asemaan, jossa se ei haluaisi olla: se joutuu ajamaan vastustajaansa takaa ja tämä tarkoittaa myös pelin kontrollointia pallollisena – ennemmin tai myöhemmin. Chelsea kun tuskin haluaa riskeerata oman muotonsa tiiviyttä hakemalla 2-0-maalia liian rohkeasti.
Kotijoukkue näyttää haistavan veren ja yrittää horjuttaa Unitedin heikkoa vireystilaa rakentamalla momentumia yllättäen varsin aktiivisella hyökkäysotteella avausmaalinsa jälkeen. Conte ei kuitenkaan ole varmasti täysin tyytyväinen joukkueensa maalin jälkeiseen pelaamiseen, sillä Blues syyllistyy ajoittain Contelle epätyypilliseen ylipelaamiseen ja liian aktiiviseen ylöspäin puolustamiseen. Niiden seurauksena vierailijat saavat luotua painetta kotijoukkueen kenttäpuoliskolle varsin nopeilla tilanteenvaihdoilla.
Esimerkiksi Pedrolle tulee ottelun alkuhetkillä vaarallisessa pelin vaiheessa (positiivinen tilanteenvaihto) paha pallonmenetys riiston jälkeen. Hän menettää pelivälineen saman tien huolimattomasti ylioptimistisen pelaamisen vuoksi ja aiheuttaa vastustajalle hyvän vastahyökkäyksen Lingardin oikealta laidalta.
Unitedin rakentelussa isoja haasteita
Vierailijoiden eteneminen ja pelinrakentelu eivät ota toimiakseen. Chelsea liikkuu omassa puolustusmuodossaan maltillisen aktiivisesti kohti pallollista pelaajaa ja prässi-tukikombinaatioiden ajoitukset hivelevät silmää.
Myös United itse tekee puolustamisen Chelsealle välillä liiankin helpoksi. Peliä rakentavat United-pelaajat antavat huolimattomin painoin annettuja syöttöjä ja ottavat ahtaisiin tiloihin suuntautuvia ensimmäisiä kosketuksia vähän väliä.
Tästä kertovat myös tilastot. Chelsean toiseen maalin asti Unitedin keskikentällä yllättäviin rakennushommiin joutunut pohjakaksikko Ander Herrera (syöttöprosentti 88) ja Maroune Fellaini (63%) syöttävät selvästi virkaveljiään Nemanja Maticia (94%) ja N´Golo Kantéa (92%) alhaisemmilla onnitusprosenteilla.
Varsinkin Fellainin alku ottelussa on lohduton: vain 63 prosenttia hänen syötöistään ensimmäisen 20 minuutin aikana menee omille. Kun otetaan vielä huomioon, että pitkän hyökkäyksen rakennusvaiheessa syötöt ovat useimmiten joko lateraalisesti tai alaspäin suuntautuvia lyhyitä kontrollisyöttöjä, on onnistumisprosentti hänen kohdallaan luvattoman heikko.
Ottelun edetessä Fellainin heikko syöttötyöskentely pakottaa myös Paul Pogbaa osallistumaan entistä aktiivisemmin rakenteluun. Keskikentän muoto alkaa muistuttaa enemmän kolmiota, jossa Herrera on selkeämmin sen alakärkenä.
Vierailijat eivät ensimmäisellä jaksolla kykene löytämään tilaa Chelsean muodon sisältä, ja taskut sekä kymppialue loistavat tyhjyydellään punapaidoista. Tämän vahvistavat tilastot, kun tarkastellaan Unitedin pelaajien kosketuksia viimeisellä kolmanneksella – eritoten keskisektorilla taskuissa ja kymppialueella: Zlatan Ibrahimovic nolla, Lingard kaksi, Marcus Rashford nolla ja Pogba yksi.
Unitedin harvat tilanteet syntyvät lähinnä oikealta laidalta Antonio Valencian laitanousuja seuranneista keskityksistä, joista ei kuitenkaan yhtä Ibrahimovicin puskua lukuun ottamatta synny mitään sen vaarallisempaa.
Chelsea hyödyntää Unitedin henkisen vireystilan
Chelsean rakentelu sen sijaan on johtoasemasta huolimatta yllättävänkin aktiivista: varsinkin oikealla operoineet Pedro ja uuden tulemisen kokenut Victor Moses aiheuttavat hyvällä laitayhteistyöllä alati ongelmia Daley Blindille, joka ei saa keskustasta riittävästi tukea puolustustyskentelyyn. Myös Eden Hazardin leikkaavat juoksut laidasta keskustaan sekä Diego Costan liikkuminen palloa kohti muodostavat tilaa Unitedin puolustusmuotoon.
Vielä kun keskustan kaksikko Matic-Kanté pelaa erinomaisesti yhteen täydentämällä toisiaan sijoittumisella ja liikkumisella, Chelsean kontrolli sekä pallon kanssa että ilman sitä pysyy korkealla tasolla. Lyhyellä ja sähäkällä askelfrekvensillä operoiva Kanté liikkuu enemmän palloa kohti ja luo painetta pallolliselle Maticin tukiessa aisapariaan hyvällä sijoittumisella. Yhteistyö tuottaa oikea-aikaisia riskittömiä riistoja ja niitä seuraavia varmoja kontrollisyöttöjä omille pelaajille.
Vierailijoiden kauttaaltaan hämmästyttävän epästabiilin vireystilan sävyttämä ensimmäinen jakso saa lopulta kulminaationsa Gary Cahillin 2-0-maalissa. Kulman puolustaminen ei kerro vieraiden osalta mistään muusta kuin huonosta keskittymisestä sekä tilannefokuksen puutteesta.
Ensin Chris Smalling kadottaa Cahillin kontrollituntumastaan ja päästää tämän selkänsä taakse havaintoalueen ulkopuolelle. Tämän jälkeen Herrera kääntää rintamasuuntansa omaa maalia kohti eikä kykene enää näkemään palloa ja täten ei myöskään ehdi reagoimaan sen liikkeisiin. Lopulta Cahillilla on helppo työ antaa viimeistelyllään lopulliset tahdit ottelun kululle – yksin seitsemän United-pelaajan ympäröimänä.
Maalin jälkeen Unitedin iltapuhde kävi entistä hankalammaksi.
United muuttaa muotoaan
Toiselle jaksolle Mourinho tekee yhden taktisen vaihdon ja pyrkii tämän myötä muuttamaan joukkueensa pelinrakentelun dynamiikkaa. Fellaini korvataan Juan Matalla, joka siirtyy saman tien keskikentän oikealle laidalle, mutta on siellä todellisuudessa oikeastaan vain puolustusmuodossa. Pallollisena hän näyttäisi saavan varsin vapaan pelintekijän roolin ja leikkaa laidalta diagonaalisesti keskustaan pelin rakenteluvaiheessa – tuoden vieraille selkeämmän numeraalisen 3v2-ylivoiman keskustaan kuin ensimmäisellä jaksolla.
Mourinhon ajatuksena näyttänee olleen pallonhallinnan lisääminen keskustassa ja tätä kautta Chelsean puolustusmuodon tiiviyden testaaminen pallollisen kontrollin lisääntyessä. Contelle tämä merkitsi ottelussa taktista voittoa ja henkistä yliotetta, sillä se sai vierailijat pelaamaan juuri tämän haluamallaan tavalla: kontrolloimalla palloa ja syyllistymällä pallolliseen ylioptimismiin – tavalla, jota Mourinho yritti alun perin välttää.
Matan kentälle tulon myötä Rashford liikkuu lähemmäs Ibrahimovicia ja Unitedin muoto muistuttaa enemminkin 4-4-2:ta kuin aiempaa 4-2-3-1:tä. Muoto pallollisessa pelin vaiheessa on kuitenkin varsin epäortodoksinen 4-4-2, sillä Matan liikkuessa keskustaan leveyden ylläpito hyökkäysmuodossa on puhtaasti oikean laitapakin Antonio Valencian harteilla. Hänen keskityksillään vierailijat yrittävät roikkua pelissä mukana.
Pienet asiat ratkaisevat
Vapaa liikkuminen pallollisena ja keikkuilu eri muotojen välillä näyttää hetkellisesti sekoittavan Matan pään, mikä tulee raa’alla tavalla esille 61. peliminuutin kohdalla Chelsean 3-0-maalissa. Se myös tappaa koko ottelun. Keskittyminen herpaantuu vain pieneksi hetkeksi, mutta se riittää Chelsean tasoista joukkuetta vastaan.
Maalia edeltäneessä tilanteessa Mata unohtaa täysin Hazardin kontrolloinnin: päästää tämän liikkumaan selustaansa maalin puolelle ja vieläpä kaiken lisäksi luo tälle lisää tilaa, johon juosta. Tapahtumaketju syntyi, kun Mata liikkui avoimen jalan tilanteessa diagonaalisesti eteenpäin kohti pallollista Maticia. Mata tekee alokasmaisen virheen keskittyessään pelkästään pallon puolustamiseen ja unohtaa tilanteessa velvollisuuksista tärkeimmän: maalin puolustamisen. Hazard kiittää Matan virheestä sekä sen luomasta ylimääräisestä pelitilasta ja lopettaa vieraiden tuhoon tuomitut pyristelyt kylmänviileällä viimeistelyllään.
Unitedin rakentelu jatkuu sekavana eikä uusi muoto tuo mukanaan juuri muuta kuin näennäisen pallonhallinnan – Chelsean muodon ulkopuolella. Toisen jakson pallonhallinta menee vieraille noin 60-40, mutta maalipaikkoja syntyy vain muutamasta boksin ulkopuolelta lähtevästä kaukolaukauksesta, jotka Thibaut Courtois hoitaa tyylikkäästi kotijoukkueen maalilla.
Neljä ylintä pelaajaa seisoo rivissä.
Muuten sinipaidat selviävät puolustussuuntaan varsin helposti Unitedin pallonhallinnasta. Vieraat kierrättävät palloa verkkaisesti sivuttaissuunnassa ja murtautumista yritetään lähinnä ensimmäisen jakson tapaan oikealta laidalta lähteviltä Valencian keskityksillä, jotka kotijoukkueen puolustus hoitaa kuitenkin järjestäen varmasti. Puolustusmuodossa Chelsean ryhmitys on läpi ottelun 5-4-1 ja tarvittaessa se vetäytyy todella lähelle omaa maalia vieden tilan pois kymppialueelta sekä taskuista. Näin ollen vieraat ovat myös pakotettuja viljelemään keskityksiä laidoilta.
Pahimmillaan tämä johtaa Unitedin kannalta siihen, että heidän neljä ylintä pelaajaansa – Rashford, Ibrahimovic, Pogba sekä vaihdosta Lingardin tilalle tullut Anthony Martial – seisovat rivissä Chelsean rangaistusalueen edessä sinipaitojen kahden tiiviin puolustuslinjan puristuksissa odottaen epätoivoisina palloa olemattomassa tilassa. Lopulta pallo sitten toimitetaan laidalta korkeana keskityksenä kohti Chelsean boksia, josta puolustus hoitaa sen varmuudella pois vaara-alueelta.
Viimeinen niitti 4-0:aan on pelin kannalta pelkkää kosmetiikkaa, mutta merkki Chelsean pelaamisen monipuolisuudesta: myös pitkä hyökkäys toimii. Ensin Mosesilta yksi lyhyt kontrollisyöttö oikealla laidalla alaspäin César Azpilicuetalle, joka tekee yhdessä Kantén ja Maticin kanssa neljä lyhyttä lateraalikontrollisyöttöä. Niitä seuraava Azpilicuetan pystysyöttö Pedrolle näyttää triggeriltä, johon espanjalaishyökkääjä vastaa liikkeellä kohti palloa, tuo mukanaan Blindin pois tämän omalta alueeltaan ja tekee näin tilaa tämän selustaan. Kanté jatkaa omaa liikettään eteenpäin kohti Pedron tyhjentämää tilaa, poimii tämän lateraalipudotuksen ja viimeistelee tyylikkäästi laukaisuharhautuksen jälkeen ottelun loppulukemat.
Loppupäätelmät
Chelsea oli ottelussa parempi ja vei täyden pistepotin ansaitusti. Tapa, jolla se tuli, oli kuitenkin yllättävä varmaan myös joukkueelle itselleen. Unitedin erittäin heikko henkinen vireystila maksoi kaksi ensimmäistä maalia ja varsinkin ensimmäisen päästäminen aivan ottelu alussa oli sille isku, josta se ei näyttänyt toipuvan koko ottelun aikana. Tuntuu kuin ottelu olisi ollut ohi jo ennen kuin se oli ehtinyt alkaakaan vieraiden osalta.
2-0-taukotilanteessa Mourinho yritti vielä muuttaa pelin kulkua ja teki muutoksen joukkueen ryhmitykseen Matan vaihdon myötä. Mourinho oli pakotettu lisäämään joukkueensa pallollista kontrollia, mutta samalla se antoi Conten Chelsealle avaimet pelata peliä heidän omilla vahvuuksillaan. Chelsea sai vetäytyä rauhassa Unitedin pitkien hyökkäysten aikana puolustusmuotoonsa ja kytätä nopeilla tilanteenvaihdoilla vastustajan yltiöoptimistisen pelaamisen myötä syntyviä tyhjiä tiloja. Ja sen Chelsea myös teki.
Mourinholla ei tietenkään ollut tappiotilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin yrittää lisätä pallollista kontrollia: lisääntyvä pallollinen paine Chelsea-päädyssä olisi saattanut tarjota mahdollisuuksia puolustuksen virhearvioinnille esimerkiksi rikkeen tuottaman erikoistilanteen myötä ja siten tuoda vieraille tilaisuuden päästä vielä peliin mukaan. Tällä kertaa kotijoukkueen tiivis puolustusmuoto sekä taktinen kurinalaisuus olivat kuitenkin huippuluokkaa eikä Unitedin heikko rakentelu tarjonnut tarpeeksi uhkaa sen horjuttamiseen.
Kimmo Kantola
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri. Hän toimii Inter Milanin organisaatiossa juniorivalmentajana.