Fanin sana: Jalkapallopäiväkirja West Ham – Norwich

West Ham United04.01.13

Ottelu Norwichia vastaan päättyi 2-1 -kotivoittoon. Mukana oli paljon onnea (kerrankin).  En tiedä, mahtavatko Valioliigan erotuomarit pitää yhteyttä ja suunnitella keskenään kuinka paikkailevat toistensa virheitä, mutta tuntui kuin aikaisempien otteluiden kehnoista tuomioista olisi annettu nyt kerralla hyvitystä?

Carlton Colen väärin tuomittu punainen kortti aikaisemmassa Everton-ottelussa kuitattiin nopealla rangaistuspotkulla, jonka Mark Noble sijoitti varnasti maaliin.

West Ham sai hieman puolueellisiakin tuomioita ja vaikka tapanani ei ole arvostella tuomareita, varsinkaan kun tuomiot tulevat kotiinpäin, on minun pakko huomauttaa, että tuomariston osaaminen osoittautui jälleen varsin kehnoksi.

Norwichin huonot otteet vieraissa siis jatkuivat, kun Joey O’Brien iski kyseenalaisesti 2-0 -osuman Norwichin keskikenttäpelaaja Alexander Tetteyn loukattua päänsä keskikentällä. Hammers toimi tilanteessa aivan oikein ja pelasi vihellykseen asti, mutta Mr. Clattenburgilla on jälleen ottelun jälkeen paljon mietittävää. Olisiko peli pitänyt viheltää poikki? Mielestäni ottelu olisi ehdottomasti pitänyt katkaista, kun pelaaja on loukannut päänsä, mutta en toki tahdo valittaa omalta kannalta onnekkaasta epähuomiosta.

Kanarialintujen kannalta kaikki ei siis sujunut aivan kuten olisi pitänyt, mutta joukkue ja valmennus ottivat asian todella rauhallisesti. Heille siitä pieni kunnianosoitus.

Kotijoukkueen otteet olivat mielestäni pelillisesti paljon paremmat kuin uskalsin odottaa, varsinkin kun huomioidaan, että sivussa olivat mm. Andy Carroll, Kevin Nolan, Momo Diame, James Collins ym. Iloinen asia oli huomata Jack Collisonin paluu tositoimiin pitkän loukkaantumisen jälkeen. Vaikka miehen otteet eivät vielä olleet aivan Valioliiga-tasoa, oli peli kokonaisuudessa kelvollinen. Kun huomioidaan, miten kauan nuorukainen on ollut loukkaantumisen takia sivussa, on ymmärrettävää, että pelaamattomuus näkyy.

Toinen jolla on samankaltainen tilanne on Ricardo Vaz Te, joka palaili tositoimiin jo edellisessä ottelussa Readingia vastaan. Nyt oli havaittavissa jo huomattavaa parannusta kehnoon paluuotteluun ja vaikka Vaz Te ei kentällä loistanut, ei hän huonostikkaan esiintynyt. Keskinkerainen suoritus portugalilaiselta.

Pelaajista on hyvä poimia muutama huomio. Carlton Cole tuhri jälleen useita maalipaikkoja, joista moni olisi iskenyt useammankin maalin ja sinetöinyt ottelun. Täytyykin ihmetellä, miten mies saa paikkansa avauksessa kerta toisensa jälkeen.

Mark Noble toimitti kapteenin virkaa, kun Nolan oli sivussa, ja mielestäni seuran oma kasvatti oli aivan oikea valinta kippariksi. Eikä Noble pettänyt. Komea maali rankkarista ja syöttö O’Brienin 2-0 osumaan. Ei heikkoja hetkiä vaan tasainen ottelu kuten odottaa sopikin. Man of the match jos allekirjoittaneelta kysytään.

Matthew Taylor oli omalla laidallaan onnistuja ja tarjoili useita hyviä keskityksiä

Vaikka Collins oli sivussa, vaikutti puolustus varmalta ja pelasi hyvin yhteen. Ainakin Winston Reid astui hyvin esiin ja pelasi kokonaisuutena komean ottelun… ja kyllä olisin sitä mieltä vaikkei mies olisikaan hankkinut alun rangaistupotkua.

Guy Demel pelasin hyvin oman tonttinsa ja vaikka ennen ottelua olinkin hieman huolissani, kuinka järkälemäinen laitapuolustaja selviää Norwichin nopeita laitureita vastaan, ei ongelmia tullut. Joey O’Brien puolusti toisella laidalla ja hoiti samaan tapaan oman tonttinsa oikein mallikkaasti. Muutamia hyviä kaksinkamppailuvoittoja ja peittoja. Hieman tämä irlantilainen oli yli-innokas pelaamaan hyökkäyssuuntaan, varsinkin 2-0 -osuman jälkeen. Tähän Big Sam ottelun lopussa reagoikin vaihtamalla O’Brienin pois.

Suomalaisia tietenkin askarruttaa, kuinka Jussi Jääskeläinen selvisi urakastaan? Arvosana on kelvollinen, ei mitään huippupelastuksia, mutta ei suuria virheitäkään. Huomautettavaa tulee edelleen jatkuvista kommunikaatiovaikeuksista puolustuksen kanssa. Kerran jos toisenkin on tällä kaudella noussut sydän kurkkuun kun kommunikaatio tökkii, varsinkin Winston Reidin kanssa. Tässäkin ottelussa nähtiin tilanne, jossa pulssi kohosi sekunneissa lähemmäs tuhatta. Norwichin nuori kärkipelaaja Harry Kane oli aivan vähällä tökätä pallon maaliin Jääskeläisen ja toppareiden (Tomkins ja Reid) välistä tilanteessa, jossa kukaan ei tiennyt kenen pitäisi ottaa pallo. Lopulta Jääskeläinen kuitenkin hoiti tilanteen.

Varsinaisia epäonnistujia ei ole helppoa eikä mukavaa kaivella, mutta selvästi alle oman tasonsa esiintyivät Carlton Cole ja Matt Jarvis. Jarvis on mainittava, koska pontentiaalia olisi paljon parempiinkin esityksiin. Ottelu oli mieheltä muuten ihan kelvollinen, mutta vaaralliset keskitykset ja komeat nopeat harhautukset, joita voisi odottaa, jäivät puuttumaan.

Maalinteko on edelleen hankalaa ja jää paljolti erioistilanteiden varaan, mutta toivotaan siihen muutosta tammikuun aikana. Vuosi ei kuitenkaan voisi paljoa paremmin alkaa, kun voitoton putki napsahti poikki heti alkuunsa, vaikka pelattiinkiin hieman siipirikkoisena. Annnan oman joukkueeni arvosanaksi 3/5 ja toivon otteiden vielä hieman kohentuvan ennen seuraavaa kamppailua, joka on Sunderlandia vastaan 12.1. vieraissa.